Puheenjohtajan palsta

01.04.2015 / Antti Salonen

Työtuloverotuksen kevennys on oikeiston aprillipäivä

Jälleen tänä keväänä kansa pääsee valitsemaan itselleen edustajat Argadianmäelle. Nyt käytävissä vaaleissa joidenkin puolueiden päävaaliteemoina on ollut säästölistat ja menoleikkaukset. Oikeistopuolueissa on luotu mielikuvaa siitä, että suomalaisen työn hinta on liian korkea. On vaadittu pidempiä työaikoja sekä helpotusta irtisanomissuojaan.

Todellisuudessa Suomessa on Euroopan joustavimmat työmarkkinat ja työntekijöillä ei ole käytännössä lainkaan irtisanomissuojaa. Kokoomuksen ja kepun kannanotoissa on puhuttu liian kireästä verotuksesta ja mm. Kokoomus on toistuvasti vaatinut työtuloverotukseen kevennyksiä. Ansiotulojen veronkevennykset nousevat yleensä puheenaiheiksi tilanteissa, jossa työehtosopimukset ovat katkolla ja pitäisi keskus tella ostovoiman lisäämisestä ja
palkankorotuksista. Tämä kevät ei tee tästä poikkeusta.

Suomessa ainoa tulosidonnainen eli progressiivinen verotus on nimenomaan työntulon verotus. Leikkaamalla tulosidonnaista verotusta ajaudutaan tilanteeseen, jossa on kiristettävä tasaverotusta. Tasaveroja kiristämällä työntekijäasemassa olevien elinkustannukset nousevat suhteessa rikkaimpaan kansanosaan. Ajatus siitä, että työn verotusta keventämällä käteen jää enemmän rahaa on täyttä sumutusta, elinkustannusten nousu leikkaa lopulta eniten juuri pienituloisilta. Rikkaiden veronkierto, tai hienostellen sanottuna verosuunnittelu on ollut Suomalaisessa verojärjestelmässä pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Esimerkkinä Jorma Ollilla, joka Shellin hallituksen puheen johtajana maksoi vuonna 2013 1,5 miljoonan euron ansiotuloista ja 50.000 euron pääomatuloista veroa 22 %.

Palkankorotusten korvaaminen ansiotuloveron kevennyksillä on kuin vastatuuleen virtsaamista. Ajatuksena voi tuntua hyvältä siihen asti, kunnes sukka kastuu. Ei voi olla niin, että samaan aikaan kun Helsingin pörssi jakaa osakkeenomistajille ennätyssuuria osinkoja, työntekijöiden pitäisi kustantaa itse itselleen "palkankorotukset".

Juhana Vartiainen on monissa puheenvuoroissa vaatinut palkkojen jäädyttämistä vuosiksi kilpailykyvyn säilyttämiseksi. En voi käsittää Vartiaisen ajatuksenjuoksua. Jos työläinen saa palkankorotuksen yrityksen kassasta, se vaikuttaa Vartiaisen mielestä suoraan kielteisesti kilpailukykyyn ja on kansantalouden surma, mutta jos yrityksen omistaja tyhjentää saman kassan jakovaroista, niin se on hyväksyttävää ja positiivista kansantaloudelle? Olen vahvasti sitä mieltä, että palkkojen osuutta on nostettava suhteessa pääomatuloon ja pääomatulojen verotuksessa on siirryttävä progressivisuuteen.

Kansalla on sellaiset johtajat kuin se ansaitsee

Sanotaan että kansalla on sellaiset johtajat kun se ansaitsee. Vaikka sanonta tuntuukin välillä kohtuuttomalta, se lienee kuitenkin totuus. Näissä vaaleissa päätetään Suomen suuntaviivoista niin taloudessa kuin työmarkkinoilla. Toivon todella, että työläiset käyttäisivät eduskuntavaaleissa äänioikeuttaan ja äänestäisivät työläistaustaisia henkilöitä.

Työehtosopimusten kunnioittaminen ja työlaisäädännön kehittäminen on oltava keskeisellä sijalla näissä vaaleissa. Myös ay-jäsenmaksun verovähennysoikeus on säilytettävä. On edistettävä työmarkkinapolitiikkaa, jolla turvataan ammatillinen
koulutus kaikille, sillä osaava ja ammattitaitoinen työvoima on kasvun ja työpaikkojen luonnissa avainasemassa. Koulutus luo työstä saadun arvonnousun luomiselle perustan.

Toinen merkittävä tekijä työmarkkinapolitiikassa on julkisten investointien kohdentaminen kotimaiseen teollisuuteen ja Suomalaiseen valmistukseen. Esimerkiksi Tampereelle tulevan kaupunkiraitiotien kalusto tulisi mielestäni hankkia kotimaiselta valmistajalta. Leikkausten sijaan pitäisi keskittyä elvyttävään talouspolitiikkaan.

Kaikesta porvarien ikiaikaisesta väärydestä huolimatta annetaan äänemme kuulua ja käydään porukalla äänestämässä Suomesta edes piirun verran parempi.

Antti Salonen

Palaa takaisin